Jouluaatto 2025

Jouluvalmistelut ja jouluaika vievät ajatukset usein lapsuuteen, niin myös nyt. Valitsin tuon Kotilieden joululehden ja muistelin, mitä äitini kertoi joulusta 76 vuotta sitten eli kolme vuotta tuota lehteä myöhemmin.

Äitini kertoi, että tuo joulu oli kaikkein mieleenpainuvin. Hän vietti sen minun kanssani synnytyslaitoksella, jossa oli vain yksi toinen äiti ja vauva. Oli rauhallista ja kätilöt ehtivät jutella äitien kanssa. Toki kotona odotti 3,5 -vuotias poika, mies, pappa ja miehen täti. Ja huusholli- ja navettatyöt tietenkin. Mutta se joulu oli hänen joulunsa. Minä en siitä muista mitään.

Enkä muista sitäkään, että minut vietiin välipäivänä pappilaan kasteelle ennen kotimatkaa. Olin niin pieni huutava rääpäle, että vietiin kasteelle, jos sattuisin kuolemaan. Onneksi en tiennyt näistä arveluista. Siitähän olisi voinut vaikka menettää elämänhalunsa?

Pappilassa minulle annettiin nimeksi Mirjami Elina, mutta ensin minä olin vain vauva ja kun seuraava syntyi, pappani alkoi kutsua minua Elinaksi. Koulun ekaluokalla harmittelin, kun en sanonut nimekseni Mirjamia, kun en tykännyt Elinasta. Vasta yli kakskymppisenä, kun hain virkatodistuksen opiskelua varten, näin, että virallinen nimeni onkin Mirjami Eliina - kahdella iillä! Etunimien järjestyksen vaihdoin heti, kun etunimilaki tuli voimaan. Ja Eliina olen väestörekisterissä ja nyt usein muutoinkin. Ja tykkään nimestäni. Jutusta tuli nyt turhan itsekeskeinen.

Mutta nyt aattona olemme käyneet haudalla, kuunnelleet Joulurauhan julistuksen, olleet joulusaunassa ja pian laitamme ekan jouluruuan. Sitten käymme molempien lasten perheissä seuraamassa joulupukin vierailua ja viimeiseksi menemme vielä kotikirkkoni Tiistenjoen hautausmaalle "tapaamaan" omaisia ja tuttuja kyläläisiä. Siellä on myös ensimmäistä joulua minua nuorempi veljeni, joka kuoli keväällä. Toinen "pikkupojista" on ollut jo yli 20 vuotta.

Rauhallista Joulua teille kaikille ja toivorikasta Uutta Vuotta!