Sitä mun muisteluni tiesi...

Onhan sinullekin tuttu sanonta "sitä mun uneni tiesi"? Muutin viikonloppuna sen otsikon mukaiseksi. Meillä oli yökylässä kaikki viisi lastenlasta. Heidän jäljiltään riitti tiskiä normaaliin arkeen verrattuna.

Koneeseen latoessani ajattelin, miten erilaista oli minun nuoruudessani. Kun ruokapöydän ääressä oli parhaimmillaan seitsemän ruokailijaa, tiskiä tuli. Ja tiskivesi haettiin navetan padasta ja astiat pestiin pesuvadissa ja toisessa huuhdeltiin. Eikä se vesi iltapäivällä enää mitään kiehuvan kuumaa ollut. 

Kun laitoin koneen päälle, siis yritin, kone ei suostunut käynnistymään, ei sitten millään. Siinä olin tiskivuoren kanssa ilman konetta.

Toki kraanasta tuli vettä ja vapaa pesuvatikin oli lähellä. Ja mielessä äidin opastus pesujärjestyksestä: ensin lasit, sitten kahvikupit siihen aikaan, sosimet eli aterimet, vuuat ja lautaset. Eipä silloin joka juomiseen otettu uutta kippoa!

Helppoahan on muutama kerta pestä astiat käsinkin. Ja mikä muutos on ollut huushollihommissa. Paljon on työtä helpottavia laitteita. Ei kannata marista pienistä asioista. 

Vaikka nyt käsinpesukin on helpompaa, uusi kone on ostettu ja asennuspäiväkin sovittu. Tunnen itseni laiskahkoksi. Istun vain koneen ääressä ja kirjoittelen tätä.

 Syyskuun kirjat

Anders de la Motte: Ruostemetsä

 

Luin aikaisemmat Kadonneet sielut -sarjan kirjat Keräilijä ja Lasiprinssi ja nyt tämän. Tämä on jännäri ja kirjan takakannen mukaan se on koukuttava, tummasävyinen ja älykkäästi rakennettu rikosromaani, joka sopii kaikille pohjoismaisen jännityksen ystäville. Ja sopii mullekin vaikka onkin paikoin aika raaka.

Tiheässä metsässä, vanhan turveladon uumenissa tehdään karmiva löytö.  Kymmenen vuotta vanha murha on jäänyt ratkaisematta, mutta nyt ilmestyy uusi hätkähdyttävä todiste rikospaikalle; irtileikattu sormi. Kirjan rikostutkija Leo Asker (nainen) on siirretty yksikköön, joka "saa" tutkia ratkaisemattomia murhia. Askerin tutkimukset johtavat Ruostemetsän syvyyksiin. Eihän tämä paljon juonesta kerro, mutta jos kertoisin, rikoshan olisi melkein ratkaistu. 

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa

 

Kirjan takakannessa: "Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, muta somevaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuoruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.

Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ure. Kun annan kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään."

Tämä kirja oli minulla varausjonossa pitkän aikaa enkä muista, miksi olin sen varannut. Kirja ei oikein kolahtanut, kun mietin, voisiko näin tapahtua oikeasti. Caroline osasi muutaman sanan suomea mutta hän pärjäsi Nurmeksessa aivan hyvin, kun suurin osa asukkaista puhui englantia. Mitenkään Nurmesta väheksymättä mietin, miten sujuvasti vieraan amerikkalaisnaisen kanssa keskusteltiin. Monta muutakin juttua ihmettelin. Eli ei ollut mun kirja vaikka sen kokonaan luinkin.

Bergmark Elfgren Sara: Saari

Kirjan päähenkilö Mirjam on keskellä eroa, kun hän saa siskoltaan Nialta kutsun syntymäpäiväjuhliin. Nia aikoo juhlistaa nelikymppisiään saarella, jossa he molemmat viettivät lapsuutensa kesät. Viesti on ensimmäinen elonmerkki Niasta pitkään aikaan, ja Mirjam on sekä täynnä toivoa että pohjattoman huolissaan. Kuvankaunis saari Tukholman edustalla oli kerran siskosten paratiisi. Juhlaviikonlopun aikana siitä tulee kuolemanloukku - mutta kenelle?  Täin kirjaston esittelyssä.

Toki luin kirjan, kun piti tietää, miten tapahtumat päättyvät. Mutta ei mulle mikään kympin arvoinen.

Syyskuu ei ollut kummoinen lukukuukausi. Viihdyin paremmin puutarhatöissä eli valmistelin tonttia talven tuloon.

 Niin sitä vain ohitellaan

Onko teillä jossain ovenpielessä tai muussa paikassa pieniä vaakaviivoja ja muutamia kirjaimia? Meillä on.

Eihän tästä kuvasta kunnolla näe mutta siinä on meidän lastenlasten pituudet eri vuosilta. Ensimmäiset viivat teimme, kun mittasimme naapurin lasten pituudet. Se oli ennenkuin omat lastenlapset pystyivät seisomaan kroppa suorassa ja kantapäät seinän vieressä. Monta kertaa olemme yhdessä hämmästelleet, kun taas oli tullut muutama sentti lisää.

Tällä viikolla vanhin pojanpoika, 11 v, pääsi siihen, mitä oli jo pitkään odotellut. 

Nyt hän on minua ainakin sentin pidempi!! Kuvassa näkyvät Matiaksen ja minun viivat lähes samalla tasolla mutta mun mittauksen jälkeen olen kutistunut ainakin sentin verran. Ja pikkuhiljaa kaikki lapset odottavat, koska mummu on perheen pienin!

Saas nähdä, saavatko lastenlapset vaarin kiinni pituudessa. Vähän epäilen.

 Kun omena on kypsä

Kun omena on kypsä, se putoaa,

mut ensin se punan saapi.

Tuo puna, tuo puna sinun poskillas,

mitä mulle se ennustaapi?

Eino Leino

Omenapuu on kaunis kukkiessaan ja omppuineen.

 

Juu, kyllä omenat putoavat puusta, osa raakanakin ja isopi osa toukkien vikuuttamana ja muumioina. Ja niitä riittää.

 

Joka päivä sai poimia sangollisen puun alta. Jos ne muumio-omput jättäisi puun alle mätänemään, ensi vuonna niitä olisi vielä enemmän. Nämä kuskattiin jäteasemalle. Enkä isommin lajittele, koska omenoita riitti puussa.

Ananaskanelipuussa riitti poimittavaa ja omenat ovat hyviä säilöttäväksi. 

 

Viisivuotias pojanpoika otti ahkerasti varrellisella  poimintapussilla omppuja ja totesi: "Eikö oo hyvä, kun teidän vanhojen ei tartte ottaa omenoita?" Onhan se. 

 

Poika tiesi, miksi omppuja kerätään. Kahdella kuivurilla kuivasimme omenarenkaita ja tuvan orressa vielä jatkoimme ennenkuin laitoimme ne lasipurkkeihin. Eikä ole pelko, että jäisivät syömättä.

Nuorin lapsista maisteli hieman eikä maistunut. Luulen, että kun kaikki muut syövät, saattaapi maistua hänellekin. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Mutta pakastimeen laitetut Mehu-Maijalla tehdyt omppumehut maistuvat kaikille. 

 Suomen Kuvalehden mainoksia

Meillä on vino pino vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä. Tänään selailin Suomen Kuvalehden numeroa 24 vuodelta 1932, joka on julkaistu 94 vuotta sitten. Mua kiinnostavat juttujen lisäksi myös mainokset. Ja näitä mainostettuja tuotteita valmistetaan edelleen Suomessa tai ainakin firma on suomalainen. Omistaja saattaa olla joku ylikansallinen firma, en tiedä.

 

En ole varma, tekeekö Nokia edelleen kylpykenkiä. Mutta Miehellä on Kontio-kumisaappaat kokoa 45.

Vaasan leipä on meidän jokapäiväistä leipää mutta hiukka erilaisessa pakkauksessa. Ai jaa, sehän onkin näkkäriä. Sitäkin meiltä löytyy.

 

Netistä kattoin, että edelleen Havi myy saippuaa.

 

En tiedä, tehdäänkö Mäntysuopaa eli nykyään Mäntynestettä Kotkassa. Mutta Suomessa sitä kuulemma edelleen tehdään.

 

Tätäkin googlailin ja yllätyin, että firma myy myös vaatteita. En ole sitä noteerannut. Pitääpä kattoa tarkemmin.

 

Tätäkin myydään edelleen mutta ei taida olla kotimaista?

 

Tuon ajan kylpylätunnelmia voi nähdä vanhoissa kotimaisilla elokuvissa. Tänään varmaan erilaista.

Tällaista mainosta vuonna 1932!

 

Nuorin lapsenlapsi 4½ -vuotias pyysi mummulta sokeria. Hän ilmeisesti ajatteli, että saisi sitä pikkulusikalla. Annoin yhden sokeripalan ja hän oli aivan ihmeissään. Ei ollut ennen nähnyt sellaista. Hieman epäillen laittoi suuhun kun sanoin, ettei saa pureskella. Maittoi mutten ole kertonut äidille.  

 Meidän kesäkeittiö

Se ei ole romanttinen, ei pitsiverhoja, ei tarkkaan suunniteltukaan, vaan se on kasvanut pikkuhiljaa. Seinät ovat 1930 -luvulta. Se on meidän navetassa, jossa on ollut lehmiä ja pientä karjaa viimeksi varmaan 1960 -luvulla. Kun aloitimme rempan, välikatosta kasvoi koivua ja matalampaa kasvillisuuttakin.

Tuo kasvillisuus on naapurin isännän kaurapellosta kerätyt lyhteet.

Varsinaisen remontin aikaan silloiseen navetankeittiöön, täkäläisittäin variköökkiin rakennettiin sauna, pukuhuone ja lämpökeskus. Vielä oli runsaasti tilaa navetassa ja heinäladossa. Alkuvuosina se oli  romua täynnä mutta pikkuhiljaa Mies siivosi sitä ja se sai uutta käyttöä:

 

Ekana tuli varmaan saunan polttopuut. Kun tytär muutti kotoaan, jäi tänne hänen yläasteella tekemät Southpark - hahmot, joista on ollut iloa seuraavalle sukupolvelle.

Sitten keksimme, että navetassahan on hyvä paistaa lättyjä ja keittää mehuja. Sitä varten hommattiin vanha sähköhella. Nyt tätä varsinaista kesäkeittiötä on fiksattu niin, että vaihdettiin tehokkaampi sähköhella (vanha) ja Mies laittoi yhden ikivanhan oven seinäksi ulko-oven lähelle.

  

Kyllä tykkään paistaa täällä lätyt ja mehustaa marjat ja nyt parhaillaan omenat. Ei haittaa höyryt. Tuossa edessä on tietenkin saareke niinkuin kunnon keittiössä on. Pinnoituksena vanha vahakangas.

Lättyjen syöntiä varten Mies teki Karsinan, jonka piti alunperin olla vain harjattu karsinan paikka, jossa lastenlapset olisi voinut leikkiä. Toivoin karsinaan vain reunat oikean navetan tapaan. No, mies teki tällaisen.

 

Viimeksi tänään luin täällä Karsinassa Suomen Kuvalehteä vuodelta 1933. Meidän aitassa oli aikamoinen pino vanhoja lehtiä, myös Kotiliesiä. Navettaan on hankittu kaupasta uutena ainoastaan levyt seiniin ja lattiaan, nuo pienet lasten tuolit ja hellaan voimavirta. 

Voisihan sitä ajatella talven aikana, että ensi kesänä laittaisi navetan ikkunaan pitsiverhot.

 Talo - terveydenhuolto

Pikku vertailua

Olen runsaan vuoden aikana tutustunut henkilökohtaisesti terveydenhuollon palveluihin. Olen myös muistellut meidän talon peruskorjausta 30 vuotta sitten. Näitä kahta kun tuumailin, tulin siihen tulokseen, että nehän muistuttavat toisiaan. Ja kun ajatellaan että tässä tehdään taloa ja terveydenhuollossa hoidetaan ihmistä. Terveydenhuollossa on erittäin tarkkaa, kuka saa katsoa kenenkin tietoja eikä sopivia kuvia ollut. 

Perustus

Terveydenhuolto - neuvola, kouluterveydenhuolto, työterveys

Talo                                             

Runko

Th - terveyskeskus, lääkärit ja hoitajat

Talo - kirvesmiehet                                

Ikkunat                                                   

Th - silmälääkäri

Talo - puuseppä

Putkisto

Th - vatsaelinkirurgi, urologi

Talo -  putkiasentaja                             

Sähköt

Th - neurologi

Talo - Sähkömies                                               

Ilmastointi

Th -  korva- nenä- ja kurkkuosasto

Talo - ilmastomies

Ulkolaudoitus 

Th - ihotautilääkäri, tarvittaessa plastiikkakirurgi

Talo - kökkäväki

                                           

Muutama kuvaton:

Talon laajennus

Th -  gynekologi, kätilö                          

Talo: samoja toimenpiteitä kuin uudisrakennuksessa

Suunnittelu

 Th - hyvinvointialueen arviointikeskus (?)

Talo - rakennusmestari (meillä Juho Yli-Lahti)

                            

Rahoitus

Th - valtio, me

Talo - pankki

Kokonaisvastuu

Talo - vastaava työnjohtaja

Th - kuka????    

On tullut matkan varrella mieleen, että kuka hoitaa terveydenhuollossa ihmistä - ei vain tauteja. No, tämä oli hieman karrikoitu vertaus! Enkä tässä moiti henkilökuntaa, jotka tekevät kaikkensa meitä hoitaessaan. Mutta jotenkin kaipaan kunnanlääkäriä enkä valtavaa hyvinvointialueen koneistoa.

                                                                           

 Elokuun kirjat

Kale Puonti: Joni

Kaksi laukausta kajahtaa kontulaisen kerrostalon pihassa, ja mies lyyhistyy kuolleena maahan. Poliisiensaapuessa huppariin pukeutunut surmaaja on joka ehti kadota. Pasilan Myrkyn poliisit tunnistavat uhrin, jolla on huumebisneksiä ja joka on kovamaineien 900-katujengin pomo. Vähää myöhemmin toisen jengin ykkösmies löytyy ammuttuna.

KRP aloittaa tutkimukset mutta Myrkyn poliisi tekee omia täydentäviä tutkimuksia. Ja murhaaja selviää.

Kirja on helppolukuinen ja kappaleet otsikoitu tapahtumapaikan mukaan. Kirjassa ei ollut selkeää päähenkilöä vaan mukana oli koko ryhmä. Aika pitkään olisin pistänyt linnaan väärän henkilön mutta tässäkin kirjassa oli, että kaikki pienetkin vihjeet kannattaa selvittää.

Philippe Collin: Ritzin baarimestari

  

Tässsä tositapahtumiin perustuvassa kirjassa saksalaiset valtaavat pariisin kesäkuussa 1940. Saksalaisupseerit janoavat pariisilaista joie de vivreä - huoletonta elämästä nauttimista, seurapiirejä, kuplivaa sampanjaa ja baarimestari Frank Meierin maailmankuuluja coctaileja.

Frank Meier palvelee miehittäjiä vaieten neljä vuotta, eikä kukaan tiedä, että hän on juutalainen. Hän saa paljon tietoa saksankielentaitoisena Gestapon ja korkea-arvoisten saksalaisten upseerien keskusteluista vaikka pysyy aina sivussa ja tietyllä lailla näkymättömänä. Kirjassa on vähän liikaa henkilöitä mutta silti se oli mielenkiintoinen ja kertoi ajasta miehitetyssä Pariisissa ja loistohotellissa.

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla

 

Kirjan kannessa:"Heikki, rahavaikeuksissa kamppaileva sahayrittäjä, saa kylän pikkugangsterilta Sipolta karmivan tehtävän: jos Heikki haluaa pitää perintösahansa, hänen tulee hankkiutua eroon Sipon vaimon ruumiista. Samaan aikaan paikalle tulee belgialainen ostaja tarkastamaan sahan tuotteiden laatua. Heikki tekee kaikkensa pitääkseen hämärähommat piilossa, mutta pian käy ilmi, että sahan työnteijöillä on omat metkut mielessään."

Kirja on siitä merkillinen, että se on hauska, vaikka ruumiita tulee solkenaan tai ainakin kaksi ylimääräistä. Kirja on myös helppolukuinen. Tykkäsin tästä niinkuin monesta muustakin Tuomaisen kirjasta.

Sofie Sarenbrant: Parasiitti

 

Tukholman Drottningholmin linnan mailta löytyy ruumiin palaneet jäännökset. Poliisi löytää uhrin vierestä tappolistan, jonka viimeisenä nimenä on Emma Sköld, maineikas poliisi ja rikostutkija. Tutkijoilla on kiire selvittää, ketä ovat listan henkilöt ja miten he liittyvät toisiinsa. Syyllinen on löydettävä kiireesti, sillä kaikkien muiten listan henkilöiden henki on vaarassa. 

Olen lukenut palon Sarenbrantin kirjoja ja tykännyt. Siinä on paljon väkivaltaa mutta sillä ei mässäillä. Teksti on sujuvaa ja jännittävää. Piti muuten googlata, mitä Parasiitti tarkoittaa. Se on "loinen tai eliö, joka elää toisen eliön (isännän) pinnalla tai sisälä ja ottaa siitä ravintonsa sen kustannuksella." Pätee ihmisiinkin.

Ann Cleeves: Kivineidot

 

Kirjan takakannen mukaan "koukuttavan dekkarin pinnan alla kuplii huoli heitteille jätetyistä nuorista."

Lastenkodin edestä löytyy talon nuoren työntekijän ruumis. Vera Stanhopen porukka saapuu tutkimaan surmaa, ja hänen ainoa johtolankansa on 14-vuotiaan Chouen katoaminen lastenkodista samana iltana. Kirja käynnistyy mulle vähän hitaasti mutta jatkoin lukemista ja jo alkoi kiinnostaa. Kirjan pääsisältö on tytön etsintä ja miksi hän katosi. Vera ei usko hänen kuolemaansa.

Kirjassa on paljon heitteille jätettyjen nuorten kohtaloita ja sitä, miten yritykset tekevät tulosta lasten elinoloista piittaamatta. Kunnon dekkarin tavoin kirjan lopussa löytyvät syylliset mutta en arvannut, keitä he olivat. Ja Vera Stanhope on hyvä.

Carin Hjulström: Kuolema käy kylässä

Tämä taitaa olla kolmas Taimitarha-murhat kirja, jonka olen lukenut. 544 sivua oli vähän liikaa. 

Ex-näyttelijätär Siri Ehrensvärd ja veljenpoika Anton ahkeroivat taimitarhassaan kädet mullassa. Kulmakunnan rikkain mies kutsuu koko kylän ylellisen tapahtumatilan avajaisiin. Seuraavana aamuna juhliin osallistunut em. rikkaan miehen poika löydetään kuolleeena. Paikallispoliisi Olle työpareineen selvittää murhaa. Toisaalla Anton yrittää selvittää vanhempiensa katoamisen mysteeriä Tansaniassa saakka. 

Kirja on merkitty jännäriksi mutta siinä oli enemmän vehreitä maalaismaisemia ja ihmissuhteita. Ja hyvin pitkään Antonin ja tyttöystävän reissua Tansaniaan, mitkä luvut ohitin. Pakkohan oli tämä lukea loppuun mutta saapi tämä sarja jäädä tähän.

Olipa taas dekkarikuukausi!

 Hupaisaa

Ei perintöriitoja

Käymme kesän mittaan muutaman kerran lastenlasten kanssa hautausmaalla kastelemassa kukkia. Viimeksi oli mukana tyttärenpoika Miska 4½ v, joka tykkää katsella hautakivillä olevia lintuja ja enkeleitä.

 

Haudalta toiselle kulkiessa poika kyseli, ketä tänne haudataan. Sanoin, että ikivanhoja. Siihen poika, että tehän olette ikivanhoja. Sanoin, ettei me vielä kuolla. Kysyin vielä, että kuinkas te sitten voitte tulla mummulaan, jos me olemme kuolleet. Pojalla oli selkeä näkemys tulevasta: Sini (isosisko 7 v) ja Miska muuttavat meille, Sini yläkertaan ja hän alakertaan. Asia harvinaisen selvä.

Hupsut jutut sen kun lisääntyvät

Menin käymään sairaalaan hyvän lapsuudenystäväni luokse ja pysäköin auton maksulliseen parkkiin. Sieltä lähtiessä aloin tuumata, mitkä meidän auton rekisterin numerot ovat, kirjaimet olivat hallussa. Ilman rekisterinumeroa ei voi maksaa. Soitin Miehelle kotiin ja kyselin ja hän arveli, että se on 479, johon ystäväni sanoi heti: Ystävä sä lapsien. Niinhän se on, että tuolla numerolla on tämä tuttu lasten virsi.

Jatkoin puhelua ja kysyin, onko tuo numero varmasti oikein. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, sanoin, että käy katsomassa autosta. Siihen Mies: Sullahan se auto on. Niinhän se oli. Maksoin 4,50 € ja tulin kotiin.

 Mätäkuun jälkeen pelakuu

Minulle pelargonia on usein pelakuu

 

 

ja hännänhuippu mii 

 Koulut alkoivat

.... ja niin alkoi tulla mieleen omia koulumuistoja, kun lastenlapsista kolmas eli ainut tyttö aloitti ekaluokan. Miten paljon onkaan maailma muuttunut 70 vuoden aikana. 

 

Esiliina edessä suojaamassa mekkoa ja rusetti hiuksissa.Tytöillä ei ollut tietenkään pitkiä housuja muulloin kuin hiihtäessä - eikä aina silloinkaan. Kenkävalikoima oli pieni; kesäkengät, talvikengät, monot ja kumisaappaat.

Tässä on mun pienen kotikylän eka- ja tokaluokkalaiset. Ekaluokalla oli 10 tyttöä ja 3 poikaa! Kaikkien oppilaiden nimet muistan ja tuosta porukasta asuu kylällä vain yksi, me muut olemme lähteneet aikanaan työn perässä muualle. Olen harvemmin laittanut itsestäni kuvia mutta nyt kerron, että olen eturivissä toinen vasemmalta.

Vielä ei ole meidän nimiä tämän päivän pikkulapsilla mutta ehkä seuraava sukupolvi tykkää näistä: 

Kaija-Liisa, Eliina, Marja-Leena, Irja, Saimi, Irma, Riitta, Helena, Hanna

Heikki, Matti, Leila, Annikki, Marjatta, Pirkko, Sinikka, Väinö, Ville

Markku, Kalevi, Heikki, Antero, Jorma, Heikki, Pentti ja opettaja Anna-Maija

Koulukiusaaamista oli ja vaikka kotona siitä kertoi, ei vanhemmat ilmoittaneet opettajalle tai kiusaajan vanhemmille. Ei tullut mieleenkään. Mutta hyvin on pärjätty.