Hupaisaa

Ei perintöriitoja

Käymme kesän mittaan muutaman kerran lastenlasten kanssa hautausmaalla kastelemassa kukkia. Viimeksi oli mukana tyttärenpoika Miska 4½ v, joka tykkää katsella hautakivillä olevia lintuja ja enkeleitä.

 

Haudalta toiselle kulkiessa poika kyseli, ketä tänne haudataan. Sanoin, että ikivanhoja. Siihen poika, että tehän olette ikivanhoja. Sanoin, ettei me vielä kuolla. Kysyin vielä, että kuinkas te sitten voitte tulla mummulaan, jos me olemme kuolleet. Pojalla oli selkeä näkemys tulevasta: Sini (isosisko 7 v) ja Miska muuttavat meille, Sini yläkertaan ja hän alakertaan. Asia harvinaisen selvä.

Hupsut jutut sen kun lisääntyvät

Menin käymään sairaalaan hyvän lapsuudenystäväni luokse ja pysäköin auton maksulliseen parkkiin. Sieltä lähtiessä aloin tuumata, mitkä meidän auton rekisterin numerot ovat, kirjaimet olivat hallussa. Ilman rekisterinumeroa ei voi maksaa. Soitin Miehelle kotiin ja kyselin ja hän arveli, että se on 479, johon ystäväni sanoi heti: Ystävä sä lapsien. Niinhän se on, että tuolla numerolla on tämä tuttu lasten virsi.

Jatkoin puhelua ja kysyin, onko tuo numero varmasti oikein. Kun hetkeen ei kuulunut mitään, sanoin, että käy katsomassa autosta. Siihen Mies: Sullahan se auto on. Niinhän se oli. Maksoin 4,50 € ja tulin kotiin.