Meidän kesäkeittiö
Se ei ole romanttinen, ei pitsiverhoja, ei tarkkaan suunniteltukaan, vaan se on kasvanut pikkuhiljaa. Seinät ovat 1930 -luvulta. Se on meidän navetassa, jossa on ollut lehmiä ja pientä karjaa viimeksi varmaan 1960 -luvulla. Kun aloitimme rempan, välikatosta kasvoi koivua ja matalampaa kasvillisuuttakin.
Tuo kasvillisuus on naapurin isännän kaurapellosta kerätyt lyhteet.
Varsinaisen remontin aikaan silloiseen navetankeittiöön, täkäläisittäin variköökkiin rakennettiin sauna, pukuhuone ja lämpökeskus. Vielä oli runsaasti tilaa navetassa ja heinäladossa. Alkuvuosina se oli romua täynnä mutta pikkuhiljaa Mies siivosi sitä ja se sai uutta käyttöä:
Ekana tuli varmaan saunan polttopuut. Kun tytär muutti kotoaan, jäi tänne hänen yläasteella tekemät Southpark - hahmot, joista on ollut iloa seuraavalle sukupolvelle.
Sitten keksimme, että navetassahan on hyvä paistaa lättyjä ja keittää mehuja. Sitä varten hommattiin vanha sähköhella. Nyt tätä varsinaista kesäkeittiötä on fiksattu niin, että vaihdettiin tehokkaampi sähköhella (vanha) ja Mies laittoi yhden ikivanhan oven seinäksi ulko-oven lähelle.
Kyllä tykkään paistaa täällä lätyt ja mehustaa marjat ja nyt parhaillaan omenat. Ei haittaa höyryt. Tuossa edessä on tietenkin saareke niinkuin kunnon keittiössä on. Pinnoituksena vanha vahakangas.
Lättyjen syöntiä varten Mies teki Karsinan, jonka piti alunperin olla vain harjattu karsinan paikka, jossa lastenlapset olisi voinut leikkiä. Toivoin karsinaan vain reunat oikean navetan tapaan. No, mies teki tällaisen.
Viimeksi tänään luin täällä Karsinassa Suomen Kuvalehteä vuodelta 1933. Meidän aitassa oli aikamoinen pino vanhoja lehtiä, myös Kotiliesiä. Navettaan on hankittu kaupasta uutena ainoastaan levyt seiniin ja lattiaan, nuo pienet lasten tuolit ja hellaan voimavirta.
