Sitä mun muisteluni tiesi...
Onhan sinullekin tuttu sanonta "sitä mun uneni tiesi"? Muutin viikonloppuna sen otsikon mukaiseksi. Meillä oli yökylässä kaikki viisi lastenlasta. Heidän jäljiltään riitti tiskiä normaaliin arkeen verrattuna.
Koneeseen latoessani ajattelin, miten erilaista oli minun nuoruudessani. Kun ruokapöydän ääressä oli parhaimmillaan seitsemän ruokailijaa, tiskiä tuli. Ja tiskivesi haettiin navetan padasta ja astiat pestiin pesuvadissa ja toisessa huuhdeltiin. Eikä se vesi iltapäivällä enää mitään kiehuvan kuumaa ollut.
Kun laitoin koneen päälle, siis yritin, kone ei suostunut käynnistymään, ei sitten millään. Siinä olin tiskivuoren kanssa ilman konetta.
Toki kraanasta tuli vettä ja vapaa pesuvatikin oli lähellä. Ja mielessä äidin opastus pesujärjestyksestä: ensin lasit, sitten kahvikupit siihen aikaan, sosimet eli aterimet, vuuat ja lautaset. Eipä silloin joka juomiseen otettu uutta kippoa!
Helppoahan on muutama kerta pestä astiat käsinkin. Ja mikä muutos on ollut huushollihommissa. Paljon on työtä helpottavia laitteita. Ei kannata marista pienistä asioista.
Vaikka nyt käsinpesukin on helpompaa, uusi kone on ostettu ja asennuspäiväkin sovittu. Tunnen itseni laiskahkoksi. Istun vain koneen ääressä ja kirjoittelen tätä.
Helppoa on kuin heinänteko tuo tiskaaminen nykyään, vaan miten se on niin vaikeaa laittaa ne likaiset astiat koneeseen? Mä olin yhden kesän 1970-luvun alussa töissä täysihoitolassa. Meitä oli emäntä ja kaksi työntekijää jotka hoidettiin tiskit ihan käsin kaiken muun homman ohessa. Emäntä ei kyllä tainnut juuri tiskata. Vieraita oli ajankohdasta riippuen 20-50. Että tiskiä kyllä riitti: oli 5 kattausta päivässä. Emäntä oli hyvin lyhyt ja hänelle oli tehty keittiökalusteet mittojen mukaan. Me työntekijät oltiin pitkiä ja kyllä tiskaus kävi selän päälle. Sitten keksittiin että kuivauskaapin ovet kiinni ja nojattiin otsalla oveen, niin helpotti huomattavasti. Oppi siellä kyllä tiskaamaan nopeasti.
VastaaPoistaOn teillä ollut urakka! Turhaan aikaan mussutin tiskauksesta.
VastaaPoista