Syyskuun kirjat

Anders de la Motte: Ruostemetsä

 

Luin aikaisemmat Kadonneet sielut -sarjan kirjat Keräilijä ja Lasiprinssi ja nyt tämän. Tämä on jännäri ja kirjan takakannen mukaan se on koukuttava, tummasävyinen ja älykkäästi rakennettu rikosromaani, joka sopii kaikille pohjoismaisen jännityksen ystäville. Ja sopii mullekin vaikka onkin paikoin aika raaka.

Tiheässä metsässä, vanhan turveladon uumenissa tehdään karmiva löytö.  Kymmenen vuotta vanha murha on jäänyt ratkaisematta, mutta nyt ilmestyy uusi hätkähdyttävä todiste rikospaikalle; irtileikattu sormi. Kirjan rikostutkija Leo Asker (nainen) on siirretty yksikköön, joka "saa" tutkia ratkaisemattomia murhia. Askerin tutkimukset johtavat Ruostemetsän syvyyksiin. Eihän tämä paljon juonesta kerro, mutta jos kertoisin, rikoshan olisi melkein ratkaistu. 

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa

 

Kirjan takakannessa: "Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, muta somevaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuoruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.

Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ure. Kun annan kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään."

Tämä kirja oli minulla varausjonossa pitkän aikaa enkä muista, miksi olin sen varannut. Kirja ei oikein kolahtanut, kun mietin, voisiko näin tapahtua oikeasti. Caroline osasi muutaman sanan suomea mutta hän pärjäsi Nurmeksessa aivan hyvin, kun suurin osa asukkaista puhui englantia. Mitenkään Nurmesta väheksymättä mietin, miten sujuvasti vieraan amerikkalaisnaisen kanssa keskusteltiin. Monta muutakin juttua ihmettelin. Eli ei ollut mun kirja vaikka sen kokonaan luinkin.

Bergmark Elfgren Sara: Saari

Kirjan päähenkilö Mirjam on keskellä eroa, kun hän saa siskoltaan Nialta kutsun syntymäpäiväjuhliin. Nia aikoo juhlistaa nelikymppisiään saarella, jossa he molemmat viettivät lapsuutensa kesät. Viesti on ensimmäinen elonmerkki Niasta pitkään aikaan, ja Mirjam on sekä täynnä toivoa että pohjattoman huolissaan. Kuvankaunis saari Tukholman edustalla oli kerran siskosten paratiisi. Juhlaviikonlopun aikana siitä tulee kuolemanloukku - mutta kenelle?  Täin kirjaston esittelyssä.

Toki luin kirjan, kun piti tietää, miten tapahtumat päättyvät. Mutta ei mulle mikään kympin arvoinen.

Syyskuu ei ollut kummoinen lukukuukausi. Viihdyin paremmin puutarhatöissä eli valmistelin tonttia talven tuloon.