"Kyllä se meidän iän kestää!!"

Muutama juttu sitten kirjoittelinkin meidän maalausurakan alkupuolesta ja nyt se on tehty!

Tuota otsikon lausahdusta sanomme nykyään silloin tällöin ja painavasti juuri äskettäin.  Edellisestä maalauksesta oli kulunut jo lähes 30 vuotta. Silloin tosin maalattiin laudat telineillä ja vuorilaudoitus oli naulaten valmis.

Mies on aina keittänyt maalit isossa tynnyrissä. Lastenlapset ihmettelivät, miksi tuollaista vaaleata on tynnyrin ympärillä. Kun maalia keitetään tuntitolkulla, se lämpenee, kun on vuorausta.

 

Tein yllättäen huomion, ettei mua huimannut maalata mulle korkeilla telineillä. Onkohan käynyt niin, että aivoista on surkastunut sekin osio, jossa on sijainnut korkeanpaikankammo? 

 

Pahatkin paikat piti maalata ja vielä "väärällä" kädellä.

Maalasimme talon pääasiassa yhdessä mutta poika, hänen avovaimonsa tekivät ison työn ja tytär appensa kanssa oli myös maalaamassa kun ehtivät. Ikkunoiden vuorilautojen maalaus oli hidasta ja tarkkaa touhua ja maalarinteippiä kului kymmeniä metrejä. 

Kaksi ja puoli viikkoa työssä meni ja kyllä molempien kropat olivat jumissa. Nyt vähän helpottaa ja fyssari auttaa. Mutta olemme tyytyväisiä.

En kirjoittele tätä trossaten vaan sillä, että olimme tyytyväisiä, kun me yli seitsemänkymppiset pystyimme itse tekemään suurimman osan työstä. Maalit, sudit ja muut tarvittavat maksoivat alle 900 euroa. Katto maalautettiin firmalla ja se maksoi 6000 €, sitä emme olisi itse tehneet!

Nyt ei tarvi muuta kuin odotella kesäkukkien kasvavan.