Kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen?
Tuota otsikkoa tuumin ja tulin siihen tulokseen, että se pitää jossain määrin paikkansa, leipomisessa varsinkin. Mulla on muutama vakio leivonnainen ja niitä olen tehnyt pitkään. Ykköspaikkaa pitää
Unelmatorttu, jota lastenlapset sanovat välillä Untuvatortuksi ja Unikkotortuksi. Olen saanut ohjeen 14 -vuotiaana 4H-neuvojalta (silloin maatalouskerho) eli 62 vuotta sitten. Vakiotoivomus heidän synttäreilleen.
Tänään tein Hannan omenatorttua, jonka ohje on ollut Kodin Kuvalehdessä 1970 -luvulla.
Parhaat piparkakut ovat keskikoulun kotitaloustunnilta. Äidiltä Hyvät ässät. Leilan maustekakku 1980 -luvulta.
Ruuista pisimpään olen tehnyt äidin reseptillä piimävelliä, Valion mainoksen smetanakalaa ja Yhteishyvän makaronipataa. Toki muitakin ruokia. Kaikkein tylsintä on, kun pitää "keksiä", mitä keittäisin. Miehestäkään ei ole apua. Hän ehdottaa aina "Jotain helppoa".
Meillä oli kolme pojanpoikaa (4-10v) yökylässä. Ennen heidän kotiin lähtöä söimme kuoriperunat ja jauhelihasoosin sekä runsaasti salaattia ja Railan limppua, joka maistui kaikille.
Kyllä se niin tahtoo olla, että niitä samoja vanhoja hyväksi havaittuja reseptejä sitä käyttää jos yleensä leipoo jotakin. Mulla on nykyään aikamoinen vastenmielisyys leipomista kohtaan kun nuo gluteenittomat jauhot on niin raivostuttavia: kun pussin suun avaat niin koko keittiö on jauhoissa. Yhteen aikaan tein täytekakkujen pohjat unelmatortun ohjeella. Nykyään ei tahdo tulla täytekakkujakaan väsättyä ollenkaan. Ei nuo liene tarpeellisiakaan.
VastaaPoistaMeillä molemmilla taitaa olla vähän se fiilis, että kaikki aika, minkä viettää keittiössä, on hukkaan heitettyä. Tällä emme ylenkatso keittiössä harrastavia. Päinvastoin, ihailemme heitä. Näin?
Poista