Kesäkuun kirjat
Trude Teige: Isoisä hengitti aaltojen tahtiin
Norjalainen laiva torpedoidaan Intian valtamerellä vuonna 1943. Konrad päätyy sairaalaan Jaavalle ja rakastuu siellä norjalaiseen sairaanhoitaja Sigridiin. Japanilaiset olivat valloittaneet Jaavan ja kaikki eurooppalaiset vietiin vankileireille, miehet ja naiset eri leireille. Elämä leireillä on raskasta ja julmaa. Ruokaa oli vähän, lääkkeitä ei ollut, kulkutaudit raivosivat ja sotilaat rankaisivat pienistäkin rikkeistä.
Kirjassa kuvataan ahdistavasti, millaista ihmisillä oli leireillä. Niin ahdistavasti, etten lukenut enää kirjaa illalla ennen nukkumaan menoa. Tuli uniin.
Kun Japani antautui atomipommien pudottamisen jälkeen, Jaavan alkuperäinen väestä halusi eurooppalaiset pois, jolloin lähtö sieltä oli vaarallinen. Kirjan loppuosa liittyy kiinteästi Teigen kirjaan Isoäiti tanssi sateessa . Pidin kirjasta.
Enni Mustonen: Pappilan piika
Kytösavun tarinoita -sarjan ensimmäinen kirja oli Pikkupappilan joulu ja tämä on toinen kirja. Eletään Lapualla vuotta 1877 ja orpotyttö Hanna Prännin elämä huutolaisena suuressa pohjalaistalossa on vaikeaa ikävän emännän komennossa. Onneksi Hanna pääsee rippikouluun ja siirtyy sen jälkeen piiaksi pappilaan, jonne pastorin rouva Aino on mielihyvin ottanut.
Hanna tutustuu pappilan komeaan renkiin, joka ilmaantuu yhä useammin Hannan lähelle. Kirjan juonesta ei sen enempää. Kirsti Manninen eli kirjoittaja Enni Mustonen hallitsee myös tuon ajan historian ja kertoo mielenkiintoissti sen ajan elämästä niin pappilassa, isossa talossa kuin pienissä torpissa. Kun tapahtumat sijoittuvat Lapuan ympäristöön, iso osa vanhoista murresanoista on tuttuja vaikka niitä ei enää käytetäkkää. Minulle vieraita olivat mm. förkkeli eli esiliina, komppeli eli makuuparvi, lapsenkaakku eli istukka, satulipeili eli pöytäpeili, taatiflikka ja taatipoika eli morsiusneito ja -poika.
Saattaapi olla, että eri murrealueella asuvalla on vaikeuksia lukea osaa puheista. Minä tykkäsin kirjasta ja tuosta murteesta. Olin varsin tyytyvääinen, kun naapurin Kaarina lainasi oman äitienpäivänä saamansa kirjan minulle. Kirjaston varauslistassa Pappilan piika oli minulla sijalla 301, joten kauan olisi saanut odottaa.
Kaisa Ikola: Marian
Maria saa sairaskohtauksen ja hänet kuljetetaan Hoodin piilopaikkaan. Ja kun tässä tarinassa on kyse romantiikasta, Marian rakastuu Robin Hoodiin ja hänen tulee päättää, mikä on hänen tulevaisuutensa. Tykkään Ikolan tyylistä kirjoittaa ja kirjan 158 sivua tuli nopeasti luettua ja kuunneltua.Tottahan mummukin voi joskus seurata nuoren naisen romantiikantäyteistä elämää sen iloineen ja suruineen. Mutta ei päivittäin. Kirjat innostavat usein selvittämään taustoja Nyt googlailin saksien (Robin Hood) ja normannien (lady Maria) välistä sotaa tai ainakin riitaa.
Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa
Kirja on tietopaketti suomalaisten talonpoikien elämästä vuonna 1480. Siinä kerrotaan kuukausi kerrallaan, mitkä ovat silloin olleet talonpoikien ja heidän perheidensä tehtävät, toimeentulo ja uskomukset. Arki oli hylkeenpyyntiä kevätjäillä, kesällä peltotöitä varhaisesta aamusta myöhään iltaan valoisuuden mukaan. Arki oli usein kamppailua ravinnosta, mutta parempina aikoina osattiin myös juhlia.
Minulle oli yllättävää, miten paljon jo tuolloin oli talonpojille asetettu velvollisuuksia ja mitä heidän piti veroina toimittaa, miten piti toimia kirkon antamien määräysten kanssa jne. Lisäksi oli säännös, että pareja sai vihkiä keskenään, jos heillä ei ollut sukulaisuutta kuusi polvea taakse päin. Koska Suomessa, joka oli silloin Itämaa, asui niin vähän ihmisiä, että avioparin löytäminen olisi ollut täysin mahdotonta. Kaikkia katolisen kirkon määräyksiä eivät ihmiset noudattaneet eikä salomailta mennyt tietoa kaukaiseen kirkkoon. Mielenkiintoinen kirja, koska tykkään historiasta.




Tuo vuosi keskiajan Suomessa on kiinnostava. Pitää laittaa varaukseen. Onkos se niin että kun kirjoittaja on Kaisa Ikola, niin kyse on nuorten kirjoista ja jos kirjoittaja on Kaisa Viitala, niin silloin "aikuisten " kirja? Siis sama henkilö kirjoittaa. Taigen kirjat on hyviä joskin rankkoja!
VastaaPoistaLuulen, että Kaisa naimisiin mennessään on ottanut miehensä sukunimen. Saatan olla väärässäkin.
Poista