Helmikuun kirjat
Minna Eväsoja: Rakkauden merkit - Perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain
Kirjailija Minna Eväsoja on asunut vuosi Japanissa ja opiskelllut Takarazukan ja Koben yliopistoissa sekä Urasenken perinteisessä teekoulussa Kiotossa. Hän työskenteli yli 20 vuotta tutkijana akateemisessa maailmassa ja on edelleen pidetty puhuja ja luennoitsija. Japanin vuosinaan hän tutustui moniin naisiin ja heidän elämäänsä.
Kirjan takakannen teksti: "Rakastettu Japanin-tuntija Minna Eväsoja valottaa japanilaisen naisen elämää kuuden dokumentaarisen tarinan kautta. Keskiössä ovat rakkaus ja avioliitto, kumppanin etsiminen, perhearki ja parisuhteen kipupisteet ennen ja nyt. Vanhemmilla on Japanissa tänäkin päivänä sananvaltaa aikuisten lastensa elämään, ja siitä seuraa kirjan tarinoissa sekä komediaa että kärsimystä. Harmonista ulkokuorta painottavassa kulttuurissa kipeät aiheet ovat tabu, mutta kaukaa tullut ulkopuolinen tarkkailija saa tutustua myös tummempiin tunnelmiin. Huumori pilkahtaa, kun suomalainen kertoja joutuu milloin avioliittoneuvojan, milloin esiliinan rooliin."
Kirja on todella mielenkiintoinen ja sitä lukiessa ajattelin, että on hyvä olla suomalainen nainen! Merkitsen kirjan meidän kirjaston kirjahaasteen kohtaan Taiteen värit, koska kirjassa on paljon japanilaisesta taiteesta.
Haruki Murakami: Pimeän jälkeen
Olin sattumoisin kahden kirjan ajan Japanissa ja tässä kirjassa eletään todennäköisesti tämän vuosituhannen alkua. Mari, nuori nainen istuu öisessä kahvilassa kuluttamassa aikaa. Hänen sisarensa Eri nukkuu jo kaksi kuukautta kestänyttä syvää unta. Sisarukset ovat joutuneet kauas toisistaan mutta Tokion yö tuo yhteen monia kummallisia kulkijoita. Heitä ovat pasunisti, nuori prostituoitu tai tuntihotellissa työskentelevä entinen showpainija.
Kirja oli paikoin minulle vähän outo mutta kiinnostava. En tiedä, mitä siitä kertoisin. Jos haluat lukea lisää Keltainen kirjasto - kirjablogi on hyvä paikka siihen. Jollain kummalla tavalla tykkäsin kirjasta .
Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kirjan takakannessa: "Vuosi on 1859. Priita-Kaisa Seipäjärvi laittaa sukset jalkaan ja lähtee kahden pienen poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Matkan päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidonkohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Jäämeren rannalla rakkauden kaipuu muuttuu yhä väkevämmäksi- eikä mikään lämmitä niin kuin Askan Mikon syli.
Priita-Kaisa on kirjailijan isoisoisoäiti ja hän on tutkinut esiäitinsä vaiheita ja kirja perustuu ilmeisesti näihin tietoihin. Kirja oli mielenkiintoinen sekä aiheeltaan että tapahtumapaikaltaan. Taas piti ottaa kartta lukemisen tueksi. Tuon ajan pohjoisessa oli jotain "tasa-arvoistakin"; myös mies tuomittiin salasuhteesta ja hän saattoi menettää sakkoina tilansa ja/tai poronsa.
Kirjahaasteen kohtaan: Keltaisen kirjaston kirja
Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa
Miehensä pahoinpitelemä Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja sukunsa naisten suhteisiin ja salaisuuksiin.
Toisessa aikatasossa seurataan Teklaa, joka joutuu häpeään rakastuttuaan saksalaiseen Ottoon. Suhdetta ei hyväksy perhe eikä yhteisö.Tekla lähtee sodan päätyttyä ja saksalaisten vetäydyttyä Norjasta Oton kanssa kohti Saksaa ja tämän kotikaupunkia. Raunioiksi pommitettu maa ei ole sitä, mitä he odottivat varsinkin kun kotipaikka kuului Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeseen. Kirjassa oli muutamia samantapaisia tapahtumia kuin joissain aikaisemmissa kirjoissa mutta se oli kuitenkin hyvä lukukokemus. Millaisia kohtaloita ihmiset ovatkaan joutuneet kokemaan toisen maailmansodan aikana ja myös sen jälkeen.
Maija Kajanto: Taatelitalvi
"Löysin" tämän kirjailijan, kun hän oli kirjastossamme kertomassa tuotannostaan. Tämä on hänen Kahvila ja Koivu -sarjan toinen osa. Ensimmäisen kirjan Korvapuustikesä luin aikaisemmin. On helppoa lukea välillä hyvin kirjoitettua kevyttä tekstiä, ei liian makeaa. Edellisessä kirjassa Krisse muutti pääkaupunkiseudulta mummonsa luo - ja hänen kahvilaansa. Tämä kirja jatkaa Krissen touhuista mm. maalaishotellissa.Eleonore Holmgren: Viimeinen kesä
Koditon Adam pakenee huumediileriä ja epätoivoissaan murtautuu Tukholman saaristossa sijaitsevaan taloon. Sieltä hänet yllättää 86 -vuotias Britta, äksy ja määrätietoinen nainen, joka on ilman lastensa lupaa lähtenyt yksin rakkaaseen kesäpaikkaansa. Britta tarvitsee apua talonpidossa, joten hän antaa Adamin jäädä. Ruokaa ja asuntoa vastaan tämän tulee tehdä lujasti töitä ja totella jokaista Brittan oikkua. Alkuun heidän välillään kipinöi oikein kunnolla, mutta pikkuhiljaa kasvaa ystävyys, joka muuttaa heitä molempia. Kesä on yksi Brittan elämän parhaita.
Monien dekkarien jälkeen tämä kirja oli mukavaa luettavaa. Usein nuoret tulevat paremmin toimeen isovanhempiensa kuin omien vanhempiensa kanssa. Niin tässäkin, vaikkei Adam ollutkaan Brittan lapsenlapsi.
Anders De la Motte: Antiikkikauppiaan kuolema
Tämä kirja on luokiteltu cosy crime -lajiin, jossa väkivalta on vähäistä, mijöö idyllinen. Rikos ratkeaa nokkeluudella ja tunnelma on lämmin sekä kodikas. Ja sellainen kirja onkin. Ja tässäkin ollaan Ruotsissa.
Antiikkimarkkinoiden yhden kojun kauppias löytyy kuolleena ja yksi esine näyttää puuttuvan. Peter Vinston (ärsyttävä vaatteistaan pikkutarkka tyyppi) on sairauslomalla keskusrikospoliisista mutta ajautuu lomapaikassaan täysin erityyppisen rikostutkijan Tove Espingin pariksi. Samalla kun parivaljakko selvittää antiikkikauppiaan kuolemantapausta, Vinstonin ex-vaimon ja tämän aatelismiehen linnassa kuvataan antiikkiohjelmaa televisioon. Riskostutkijoilla alkaa valjeta, miten kaunainen ala antiikkikauppa on.
Tutkijat selvittävät murhan ja myös Vinston lähentyy äitinsä luona asuvaan tyttäreen. Helppolukuinen, kevyt ja mukava kirja.
Kaisu Tuokko: Pimeän hetket
Tämä kirja ei oikein napannut. Aikaisemmista kirjoista, joissa Eevi Manner on jo aikuinen ja rikosten selvittämisestä kiinnostunut toimittaja, tykkäsin enemmän.
Helmikuussa luin normaalia ahkerammin, kun en voinut tehdä oikeastaan muuta kuin neuloa ja lukea. Molemmat harrastukset mukavia.





Heti laitoin varaukseen Arvolan Jäämeren laulun. Näyttää mielenkiintoiselta. Eväsojakin kiinnostaa - siis japanilaisuus. Mukarami aina hyvä. Viimeisen kesän olen lukenut ja tykkäsin samoin Taigen kirjan.
VastaaPoistaArvola jatkaa Jäämeren laulun jälkeen Villien tuulten ranta -kirjassa.
VastaaPoista