Tammikuun kirjat

Aino Kallas on kirjailijana minulle aika vieras. Olen lukenut vain hänen romaaninsa Sudenmorsian, joka outoudessaankin kiehtoi. Kun luin arvostelun tästä kirjasta, varasin kirjan oitis itselleni ja niin oli moni tehnyt ennen minua.

Aino Kallas on suomalainen kulttuuriperheen tytär, joka meni naimisiin virolaisen Oskar Kallaksen kanssa ja muutti Viroon ja jatkoi kirjoittamista. Suomessa häntä pidettiin virolaisena ja Virossa suomalaisena. Aino Kallas asui Tallinnan lisäksi myös Lontoossa, jossa Oskar Kallas oli suurlähettiläänä. Heidän elämänsä oli varsin yläluokkaista. Kun Neuvostoliitto otti Viron valtaansa, Kallakset olivat vaarassa joutua Siperiaan. He pakenivat Ruotsiin ikääntyneinä ja tyhjin käsin. Viroon piti jättää uudehko iso talo kalusteineen ja kirjoineen. 

Vaikka Ruotsi "mainosti" itseään pakolaisia vastaanottavana ystävällisenä maana, Kallas tunsi olevansa toisen luokan kansalainen, joka eli köyhänä pienessä asunnossa ja kaipasi Suomeen. Paluu ei kuitenkaan ollut turvallista, koska Neuvostoliiton valvontakomissio oli edelleen maassa. Myös kirjojen julkaiseminen ei tästä syystä aina onnistunut.

Kirja on kiehtova ja vaikka se on romaani, se toi uutta mielenkiintoista tietoa Aino Kallaksen elämästä. Ja pitihän googlata lisää. Mietin, että yläluokkaisella on varmaan ollut maanpakolaisuus vaikeata köyhänä eikä aina niin toivottuna. Pidin kirjasta. 

Eino Leino: Hymyilevä Apollo

Tämä kirja on valikoima Leinon runotuotannosta ja ollut minulla jo 1970 -luvulta lähtien. Taitetuista lehtien nurkista näkee, että olen sitä vuosien saatossa aina lukenut. Niin tein joulun aikaankin. Ja on hyvä aloitus meidän kirjaston lukuhaasteeseen, jossa kirjaan tulee liittyä joku väri. Tämä kirjan kansi on punainen.

Anni Mustonen: Matriarkka

 Tämä kirja on sarjan Rouvakartanon tarinoita -sarjan kolmas osa, jossa Frugårdin emäntä Hedda Noora kertoo vuosista 1807-1822 Venäjän vallattua Suomen ja miten se vaikutti kartanon ja sen asukkaisen elämään ja myös koko Suomeen. Kaikkien on sopeuduttuva siihen, kun yhteys Ruotsiin katkeaa ja eletään Venäjän keisarivallan alla.

Mustosen kirjoihin on sisällytetty paljon tietoa, millaista elämää on tuolloin eletty, millaista ruokaa laitettu ja miten parannettu kotikonstein sairastuneita. Myös kartanoiden seuraelämän sääntöjä on kuvattu hyvin. Ja miten voidaan tyttäriä naittaa välittämättä nuoren mielipiteestä ja miten naittamista käytetään vaurastumiseen tai nousemiseen arvoasteikossa. 

Tykkäsin kirjasta vaikka kakkososaa Kartanonrouvaa en ole lukenut. Kirjan alussa oli luettelo keskeisistä henkilöistä ja välillä piti tarkistaa, että kenestäkän nyt on puhe. Sitä vartenhan luettelo onkin.

Helppoa ja mielenkiintoista luettavaa.

Anders de la Motte ja Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat

Kirjaston kirjavinkkauksessa oli viime vuonna aiheena hyvänmielen kirjat ja tämä dekkari oli yksi vinkki. Jos dekkari voi olla hyvänmielen kirja niin sitä tämä oli. Kirjassa ei murhilla mäsäilty vaan seurattiin kahden täysin erilaisen rikostutkijan yhteistyötä ja muita kirjan henkilöitä. Ruotsissa syntynyt ja Amerikassa asunut kiinteistövälittäjä Jessien Andersson löydetään kuolleena juuri valmistuneessa hulppeassa talossa, jonka rakentamista vastusti suuri joukko paikallisia asukkaita. 

Kokenut tukholmalainen komisario Peter Vinston lomailee paikkakunnalla ja alkaa selvittää murhaa paikallisen rikoskonstaapeli Tove Espingin kanssa. He käyvät toistensa hermoille mutta selvittävät murhan ja myös muita esiin tulleita juttuja.  Tykkäsin kirjasta!

Ira Jänis-Isokangas: kohtalona gulag: suomalaiset 1930 -luvun Neuvostoliitossa

Lama ja poliittinen vaino ajoivat tuhannet suomalaiset pakenemaan Neuvostoliittoon 1930 -luvulla. Laittomasti rajan ylittäneet joutuivat paperittomina ja vailla kansalaisuutta pakkotyhön: kolhooseihin, rakennuksille ja metsätyömaille. Kirjassa kerrotaan tutkimustiedon kautta näkymän suomalaisten loikkareiden elämästä gulag-järjestelmassä. Leireille, erityisasutuskeskuksiin ja työmaille joutui poliittisten vastustajien ja rikollisten lisäksi aivan tavallisia ihmisiä. Heidän kirjeistään ja kertomuksistaan paljastui synkkä kuva leirituomion saaneiden arjesta ja Stalinin vuosien1937-38 suuren terrorin kauhuista.

Suomalaisten kohtalo oli karu, mutta säilyneet tarinat kertovat myös siitä, miten ihmiset selvitäkseen pitivät yhtä ja auttoivat toisiaan.

Kirja perustuu tutkimustietoon ja siinä kerrottiin paljon naapurin senaikaisesta byrokratiasta ja tilastotietoja leirien määristä jne. Tämä kirja jäi minulta kesken.

Valerie Perrin: Sunnuntain unohdetut

 

Tämä kirja on kirjailijan esikoisteos ja suomennettu toisen kirjan eli Vettä kukille jälkeen. Tämän Vettä kukille luin jo aikaisemmin ja tykkäsin siitä.

Justine Neige, 21 v asuu isovanhenpiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityiseti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy. Erityisen kiintynyt hän on Heleneen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Helenen muistoja, jotka vuorottelevat kirjassa Justinen oman tämän päivän elämän kanssa. Ehkä Helenen muistot innostavat Justinea myös selvittämään oman perheen ja suvun salaisuuksia.

Tykkäsin kirjasta ja miten mukavasti kirjoitetaan tavallisesta arjesta ja Justinen ajatuksista.